J. GUITAR PONY AND THE DILLINGERS
(Bluelight BLR 45219 7, 7″ single)
Rockabillyterveiset / Mä keksin rockin
Vain 17-vuotias Jari Kyyrö oli suomalaisen rockabillyn merkittäviä ja kenties hieman väärinymmärrettyjäkin esitaistelijoita 1970-luvun puolivälissä. Astellessaan Dan Tigerstedtin upouuteen Parkville Recording -studioon Helsingin Puistolassa tämä avaramielinen nuorukainen tuli taltioineeksi moniraitatekniikalla kirjoittamistaan kappaleista koostuneen singlen, joka ilmestyi vuonna 1976 esiintyjänimellä J. Guitar Pony & His Dying Survivors. Omakustanteisen levyn jakelusta otti osavastuun kukapa muu kuin Finnish Blues Society. Rinkulan prässäyksen annettiin ymmärtää tapahtuneen peräti Louisianassa saakka. Kulttihahmo oli syntynyt – tosin yhtä nopeasti se tuli myös haudatuksi.
Seuraavan kerran J. Guitar Ponysta kuultiin loppuvuonna 2025. Epäilyttävästi Bluelight Recordsin ”A-tiimin” ammattilaisjäsenistöltä kuulostavan orkesterin säestyksellä samainen artisti tekee nyt puolen vuosisadan jälkeisen paluun vanhojen syntiensä pariin. Vaikka esityskieleksi on vaihtunut suomi, ei juuri mikään muu ole muuttunut – ei ainakaan vakavammin otettavaan suuntaan. Kömpelö laulutekniikka ja solistin laatimat pöhkönpuoleiset lyriikat ovat kuin aikahyppy viiden vuosikymmenen takaiseen todellisuuteen. Rockabillyterveiset kertaavat tuttua nostalgista tarinaa Suomi-billybuumin ajoista Teddy & The Tigerseineen ja Beavers-rotseineen. Taustalla kuullaan mm. komeaa steel-kitarointia, väkevää kontrabassoilua sekä mandoliinisoolo. Kakkospuolen uhmakas Mä keksin rockin täryytellään vauhdikkaampana pianovetoisena rock’n’rollina, eikä tällä erää sanoituksissakaan jäädä henkisesti kohtuuttoman kauas esimerkiksi Jarkko Laineen (Badding Somerjoelle) suomentamasta Johnny B. Goodesta tai Jussi Raittisen käännöskäsialaa olleesta Mä oon rock-kuninkaasta.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2026)
